- Retkipäivä: 10.4.2020
- Reitit: Polkuja oman valinnan mukaan
- Palvelut: 2 tulentekopaikkaa, polttopuut, poluilla tienviittoja
Hattulassa sijaitsevalle Tenholan Linnavuorelle pääsee varmasti montaa eri reittiä alueella risteilevien pikkuteiden ja polkujen ansiosta. Jätimme auton Tenholantien, Merventien ja Suontaantien muodostaman risteyksen liepeille. Paikasta ei aja helposti ohi, sillä siinä on hyvin erottuva ”liikenteenjakaja”. Hevostalleille päin lähtevän pikkutien vieressä on paikka muutamalle autolle. Tästä on Linnavuorelle matkaa noin kilometri. Autolla saisi ajaa tietä pitkin pidemmällekin, mutta vähän matkan päässä tie oli, ainakin näin keväällä, sellaisessa kunnossa, että olisi vaatinut ainakin nelivedon ja kunnollisen maavaran päästäkseen eteenpäin.
Linnavuoren juurella on kaksi nuotiopaikkaa ja polttopuita. Minkäänlaista ritilää ei ole, joten kannattaa varautua lämmittelemään eväitä tikun nokassa.
Nuotiopaikalta lähdetäänkin kipuamaan varsin jyrkkää rinnettä ylös harjun päälle. Jyrkimpiin kohtiin on tehty portaat nousua helpottamaan. Linnoitusta tehtäessä rinteitä on ilmeisesti paikoin jyrkennetty vihollisen hyökkäyksen vaikeuttamiseksi.
Mäen päällä sijaitsee paikka, jossa linnoitus on aikoinaan sijainnut. Alkuperäisen linnoituksen osia ei enään erota, mutta niille sijoille on rakennettu 60-luvulla pieni rekonstruktio osasta linnoitusta.
Kun olen päässyt mäen päälle, tulee mieleen, etten olisi kyllä halunnut olla hyökkääjien taisteluvarusteissa, kun he ovat lähteneet tarpomaan ylöspäin ja kokeneet vielä jonkinlaista vastarintaa. Nousua kertyy Vanajaveden pinnasta mitattuna kuitenkin 65 metriä, joka varmasti tuntuu pohkeissa kun on hampaisiin asti aseistettuna liikkeellä.
Paikalta on löytynyt 1400-luvulle ajoitettu pienen tykin tai muun varhaisen ampuma-aseen kuula. Sitä tarina ei kerro, kuka oli sen alkuperäinen omistaja. Kuuluiko se linnavuoren varusteisiin, vai oliko se toteuttamassa tarkoitustaan vuonna 1496 paikalle hyökänneiden Venäläisten toimesta? Ja mitenköhän taistelussa on mahtanut käydä? Ainakin Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon Venäläiset olivat onnistuneet tunkeutumaan.
Hämeen puolustus ei suinkaan ollut pelkästään tämän linnoituksen varassa. Puolustuslinjan muodosti useampi vastaavanlainen linnavuori, joista oli näköyhteys toisiinsa ja ilmeisesti jokin viestitys keinokin oli olemassa. Ketjuun kuului ainakin neljä muuta linnoitusta.
Jos linnoituksen fiilistelyn jälkeen haluaa lähteä vielä katselemaan maisemia, niin alueella on erilaisia reittejä kuljettavaksi. Mukana on hyvä olla kartta, GPS, tms. Risteyksissä on kyllä tienviittoja, mutta itselläni oli vaikeuksia hahmottaa niiden perusteella sopivaa lenkkiä.
Patikkareitti vie kulkijan ihailemaan Vanajavettä hieman lähempää ja matalammalta. Meille sattui retkipäiväksi sellainen keli, että välillä paistoi aurinko täydeltä terältä ja seuraavana hetkenä tuli kunnolla rakeita niskaan.
VÄLILLÄ KANNATTAA LASKEA SUOJAUS JA TULLA ULOS LINNASTAAN!
