Millainen on sinun sielunmaisemasi? Entä se paikka, johon voit mielessäsi mennä aina kun arjen pyörteet alkavat vetää kohti pohjamutia? Onko sinulla paikka johon palaat uudelleen ja uudelleen myös ihan oikeasti? Nämä paikat ovat meille arvokkaita rauhoittumisen ja mielenrauhan lähteitä.
Joko sinulla on oma rakkain maisema? Sellainen, jonka voit palauttaa mieleesi missä vain? Mielikuvat ovat voimauttavia apureita, kun arjen kiire vie mukanaan. Muutaman minuutin hengähdystauko ja tuon paikan erityisyyden palauttaminen mieleen tekee ihmeitä.
Omassa lempipaikassaan vieraillessa on helppo saavuttaa onnellinen ja rauhallinen mielentila, koska jo ajatus paikasta tuo iloa. Istahtaminen lempi kohtaan lenkkipolun varrella ei ole hukkaan heitettyä aikaa vaan itselle lahjoitettu tärkeä hetki hengittää itseensä luonnon rauhaa.
Itselleni yhdeksi rakkaimmaksi mielenmaisemaksi on muodostunut kotimme lähellä, lenkkipolkumme varrella, sijaitsevan pieni puro. Usein nappaan purosta myös kuvan, jotta voin helpommin palata sen luomaan tunnelmaan. Kuvaa katsoessa myös muut aistit palaavat tuohon paikkaan, puron solina, metsän tuoksu ja kylmä tuulahdus poskella.
Sanotaan, että ihmisen tulisi elää hetkessä. Mennyttä ei voi muuttaa, eikä tulevaisuudesta ole varmaa tietoa on vain tämä hetki. Itse en kuitenkaan koe, että hetkessä eläminen olisi jatkuvaa asioihin tarttumista vaan pikemminkin antautumista sille totuudelle, että elämä kantaa.
Lapsuudessa kuljeskelin paljon metsissä, saatoin istua kivellä ihmettelemässä muurahaisten kulkua tai kuunnella käen kukkumista. Silloin ei ollut kiire juuri minnekään, korkeintaan seuraavalle kivelle. Eikä todella tuntunut nololta, jos joku sattui näkemään, että makoilin pehmoisella sammaleella.
Toisinaan saan nykyään itseni kiinni ajatuksesta: ”Mitähän nuo toiset lenkkeilijät ajattelee, kun nojailen tähän mäntyyn ja vaan hengittelen? Varmaan ne ajattelee, että olen vähän hullu!”. No todellisuudessa en usko, että muita kovin paljon kiinnostavat minun tekemiseni ja onkos sillä niin väliä jos kiinnostaa? Aina voi iloisesti huikata, että hoidan tässä sielunmaisemaani. Ei elämä kai pohjimmiltaan ole niin vakavaa?
