- Retkipäivä: 12 – 13.12.2020
- Reitit: 1,3 km, 2,8 km, 3,1 km ja 5 km
- Palvelut: 5 pysäköintialuetta, 5 wc:tä, laavu, reittiopasteet, infotauluja, tulentekopaikkoja, vuokratupia
Palanen menneitä aikoja
Liesjärven kansallispuisto sijaitsee nimensä mukaisesti pienessä, 220 asukkaan Liesjärven maalaiskylässä. Kaikki alueella kulkevat merkityt kierroksetkin seureilevat paikoin Liesjärven (siis tässä yhteydessä järven) rantaa.
Liesjärvellä on asuttu ja viljelty maata jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Kansallispuiston alueelta on kuitenkin löytynyt myös kivikautisia asuinpaikkoja ja kiviesineitä merkkinä ihmisten läsnäolosta jo huomattavasti varhaisemmillakin ajoilla.
Kautta aikain harvaan asutulla, karulla ja syrjäisellä paikalla on harjoitettu vanhoja elinkeinoja ja tapoja paljon pidempään kuin ympäröivillä alueilla. Ihmisiä asui savupirteissä ja kasken, tervan sekä syden eli puuhiilen poltto jatkui aina 1800-luvun loppupuolelle saakka.
Kansallispuistossa vaalitaan vanhoja perinteitä Korteniemen metsänvartijatilalla, jossa eletään ja tehdään töitä samanlaisin tavoin ja työvälinein kuin tämän tilan aktiiviaikoina 1910- luvulla.
Vieraillessaan paikalla kesäaikaan voi osallistua erilaisiin tilan askareisiin ja talkoisiin. Uskoisin tämän tekevän hyvää meille jokaiselle jotka jaksamme marista roskien viennistä tai astianpesukoneen täytöstä! Itseasiassa tällaisia perinnetiloja pitäisi olla paljon enemmän ja sisällyttää viikon mittainen perinnekurssi osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa…
Mennäänpäs metsään
Lauantaina lähdimme kiertelemään reittejä suurta vesisateen mahdollisuutta ennustavaa säätiedotusta uhmaten. Keli oli kyllä kostea ja sumuinen, mutta sateelta vältyttiin.
Aikamme reitillä kuljettuamme pysähdyimme Liesjärven rantaan kahville. Kauniista järvimaisemasta sai tällä kertaa vain unelmoida sankan sumun peittäessä kaiken sisäänsä. Kahvitauon lähestyessä loppuaan, sumu alkoi hälvetä ja esiin putkahti yllättäen saari varsin lähelle rantaa.
Tähän aikaan vuodesta on syytä suunnitella aikataulu sellaiseksi, että kerkeää ennen pimeän tuloa poluilta takaisin. Joka tapauksessa voi olla viisasta ottaa hyvä lamppu reppuun mukaan, sillä koskaan ei tiedä mitä viivytyksiä matkaan tulee.
Toisaalta pimeästä vuodenajasta kannattaa ottaa ilo irti. Reissuun lähtiessä kehotin lapsia ottamaan mukaan kaikki lelut missä on valoja ja joilla voi leikkiä pimeässä. Vaikutti olevan niin jännää puuhaa, ettei koko iltaruokailun ja nuotiolla istuskelun aikana kuulunut yhtään nurinaa.
Uusi päivä, uudet kujeet
Sunnuntai valkeni jo huomattavasti kirkkaanpana kuin lauantai. Yön pikku pakkanen on kovettanut polkuja sopivasti ja nyt niillä on taas mukava kulkea.
Puolentoista päivän aikana ja valoisan ajan ollessa lyhimmillään kerkesi hyvin käymään läpi kansallispuiston rengasreitit: Punatulkku 3,1 km, Ahonnokan luontopolku 1,3 km, Pohjantikka 5,0 km ja Hyypiö 2,8 km. Reitit ovat helppokulkuisia eikä suurempia nousuja ole kuin Hyypiönkalliolle.
Matkat ovat varsin monenlaisille kulkijoille sopivan mittaisia. Mukaan kannattaa varata istuma-alusta sillä kahvitauolle otollisilla maisemapaikoilla on vähänlaisesti penkkejä.
Reitin merkinnät ovat selkeät, tosin pari merkkiä oli hävinnyt matkalta ja muutama reittimerkinnän sisältämä puu kaatunut. Ainoastaan Pirttilahden parkkipaikan kohdalta onnistuimme lähtemään väärälle polulle harhauttavasti laitetun merkin vuoksi. Eksymisen vaaraa ei kuitenkaan ole ja pian kävelimme takaisin ja löysimme oikean polun. Tässä olisi huollon paikka.
Kaikkiaan Liesjärven kansallispuisto on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Reittien varrella riittää nähtävää ja kesäisin toiminnassa oleva perinnetila tarjoaa lisää hämmästeltävää. Kannattaa ehdottomasti kulkea myös Hyypiön ja Kopinlahden välillä olevan Kyynäränharjun läpi menevä reitti. Itse emme tällä kertaa sinne kerinneet, mutta pari vuotta sitten kuljimme sen kautta. Sittemmin sinne on kuulemma rakennettu uusi siltakin.
ON PAIKKOJA, JOISTA EI OLE MIKÄÄN KIIRE PÄÄSTÄ SIVISTYKSEN PARIIN!
