Meillä ihmisillä on kaksi perustavan laatuista tarvetta, halu tulla hyväksytyksi ja tarve kuulua joukkoon. Parhaimmillaan voimme jakaa hienoimmat kokemuksemme juuri niin, että koemme itsemme hyväksytyiksi sekä osaksi jotain isompaa. Retkelle onkin hyvä lähteä toisen kanssa.
On ystävänpäivä. Vaikka monille kaiken maailman merkkipäivät ovat pakollinen paha ja ehkäpä ne ovat markkinaihmisten oivallinen keino saada meidät ostamaan lisää, mutta silti ystävänpäivä on minulle merkittävä päivä. Se muistuttaa meitä ihmisiä siitä, mistä maailmassa loppujen lopuksi onkaan kyse, nimittäin rakkaudesta.
Kun puhun rakkaudesta, en tarkoita romanttista rakkautta ruusukimppuja ja kynttiläillallisia, vaikka ne ihania olisivatkin. Tarkoitan ihmisen aitoa välittämistä toisesta. Aristoteles on sanonut rakkauden olevan hyvän toivomista toiselle tämän itsensä vuoksi.
”Yksin kulku kolkoksi käy. Terve matkamies!”
– Kaarlo Kramsu
Monesti olen kuullut ihmisten sanovan: ”saisinpa vain olla yksin jossain luonnon rauhassa”. Luulen, että tällaisille retkillekin on tarvetta, mutta itse olen varma, että parhaat retkeni luontoon olen tehnyt tärkeimpien ystävieni kanssa.
Ei ole suurempaa iloa, kuin katsoa yhdessä samaa kaunista maisemaa ja hengittää sisään yhteistä iloa. Se riemu, kun saa näyttää ystävälle kauniin paikan tai se, että ystävä vie sinut kokemaan luonnon rauhaa on sykähdyttävä.
Meillä tuntuu olevan suunnaton kiire jatkuvasti. Töissä pitää ehtiä tehdä ainakin kahden ihmisen edestä töitä. Vapaa-ajalla harrastetaan ja hoidetaan pakollisia asioita. Viimein, kun päästään kotiin ollaan niin väsyksissä, että onkin syytä käydä nukkumaan, jotta huomenna on valmis samaan ralliin. Kuulostaa varmaan monesta aika tutulta.
Aika on kallista ja me ihmiset olemme loistavia tuhlaamaan. Olenkin luvannut itselleni, että joka viikko edes kerran, pysähdyn. Tuona hetkenä otan yhteyttä ystäviini ja sovin, että näemme. Kiirekin on vain meidän itsemme luoma mielikuva, jonka rikkomiseen omaamme työkalut.
Yhdessä luonnossa kulkemisen parhautta on, että toinen huomaa aina eri asioita, kuin sinä. Niinpä kokemuksemme onkin tuplasti rikkaampi, koska jaoimme sen yhdessä. Parhaimmillaan kanssa kulkija palauttaa sinut juuri siihen hetkeen, vaikka oma mielesi harhailisi vielä muissa asioissa. ”Katso, kuinka kaunista”, kommentti saa havahtumaan. Totta tosiaan, täällä on kaunista.
